kesällä, osa yksi

kuvasin hetkiä, jolloin

aurinko laski

aurinko nousi

vietin elämäni väsyneimmät 20 tuntia

…mutta myös nauroin, hulluttelin ja elin täysin estoitta samana päivänä (aamuna)

söin

uin

rämmin metsässä ja kuuntelin kameran laukaisimen ääntä

pompin trampoliinilla

olin niin pirun onnellinen

otin lempikuvani ikinä

(haaste: bongaa tämä kuva uusimmasta Demistä!)

olin veden äärellä

nukuin

olin myöhään ulkona

käyskentelin pellolla ja likasin jalkani

 ja vietin paljon mutta toisaalta liian vähän aikaa maailman parhaan kaverini kanssa.

Huh, tässä siis ensimmäinen osa kesäpostauksista! Tätä postausta taitaa lukea vain yksi ihminen, joka ymmärtää edes puolet näiden kaikkien merkityksistä, mutta silti. Kivoja kuviahan ne ovat, eikös! Tulen kovin iloiseksi näitä kuvia katsoessa, mutten ole varma, haluaisinko palata kaikkiin näihin hetkiin. On asioita, jotka on koettava juuri silloin, ainutkertaisesti. 

Palasin tässä pari tuntia sitten viikonlopun kestäneeltä leiriltä. Oli superkivaa, mutta sydän kaipaa vielä enemmän. Ja olemus myös: viikon kestäneen kipeilyn jälkeen ei ole ehkä fiksuinta lähteä leirille, jolla tietää höpöttävänsä vielä kauan hiljaisuuden jälkeen ja nauravansa. Tämän seurauksena ääni on vähän niin kuin lähtenyt: sen paluuta odotellessa!

PS Alun biisi, johon tykästyin tuossa puolisen tuntia sitten, oli The Summer Set - Someone like you!