Yllä kuvia ihanalta perjantai-illalta, jolloin saatiin kaverin kanssa idea lähteä pyöräretkelle Pitkäjärvelle Espooseen. Noh, järvi oli nimensä mukaisesti pitkä, ja sitä kiertävää tietä ajellessa löytyi vallan hurmaava maalaismaisema. Kengät pois ja kuumaa asfalttia pitkin juoksentelemaan siis! Retki huipentui uimarannan löytymiseen ja iltauintiin (ja ehkä myös vähän ruokakauppaan ja herkkuillalliseen), mutta ihaninta oli kuitenkin koko homman spontaanius!
Olen saanut viime aikoina mahtavia muistoja, joita voin muistella hymyssä suin - ja lisää tulee koko ajan. Suurin kiitos niistä kuuluu varmaan ihmisille, jotka ovat olleet mukanani, mutta ehkä myös hippasen itsellenikin. Olen huomannut rohkaistuneeni valtavasti viime vuosien aikana, ja erityisesti kuluneen vuoden sisällä. Etsin selkeästi haasteita tietyissä kohdissa. Olen uskaltanut vaihtaa kaksi kertaa koulua likimain tuntemattomien ihmisten joukkoon yläasteelle ja lukioon. Olen uskaltanut sanoa omat mielipiteeni. Olen pysynyt omana itsenäni. Tällä hetkellä parhaiten uskallustani kuvaa 46 päivän päästä alkava vaihtovuoteni Argentiinassa - tai se, että soitin äsken hostäidilleni ensimmäistä kertaa ex temporena ja sopersin espanjaa, vaikka en edes osaa! En vieläkään ole ihan varma, mistä puhuimme, mutta en pidä sitä tärkeimpänä. Tärkeintä oli se, että uskalsin yrittää.
Hyvä EVE!!!
VastaaPoista-v-
oujee!! hyvä matkakohde! :)) jaja kivoi kuvii :)
VastaaPoista