Jo perinteeksi muodostunut kerran kesässä-auringonnousu toteutui tänä vuonna varhain torstai-aamuna Sofian kanssa. Vaikka tuollainen aamuyövirkkuilu on fyysisesti järkyttävän raskasta, on se aina väsymyksen arvoista. Mistään muualta ei löydy noin hienoja maisemia, lämmintä kesätuulta, sekoilua, ihania juttuja, hyväntuulista kaverin herätyspuhelua, ihme kuvausideoita, aitoa hymyä tai paremmalta maistuvaa kahvia kuin tuon vuoren päältä aamuneljältä. Siispä kiitokset parhaasta seurasta Sofialle ja vaivihkaiset suosittelut teille; jos teillä on mahdollisuus nähdä auringonnousu, nähkää se! Ette tule katumaan :-)
"Vuoren" :D
VastaaPoista- O