sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

You always regret what you don't say

Woah. En oikein osaa sanoin kuvailla viimeistä vuorokautta mitenkään muuten kuin näin; elämäni pisin, oudoin, hauskin ja väsynein vuorokausi. 

Voin antaa pientä osviittaa: Sofia tuli yöksi tänne, menimme yhdeltä nukkumaan, heräsimme kolmelta, menimme katsomaan auringonnousua (UPEA!!), kuuden jälkeen hiippailimme jo kirppistä kohti, tanssimme sumuisella tiellä, vaelsimme ainakin kolme kilometriä, söimme lounaan aamuyhdeksältä Mäkkärissä, olimme väsyneempiä kuin ikinä, kittasimme hurjat määrät kofeiinia kurkkuihimme... Sellaista. Voin kertoa, tällä hetkellä rapiat 16 tuntia valvoneena, että auringonnousu oli kyllä tämän väsymyksen arvoista.

Päivän asu suunnilleen aamukolmesta eteenpäin: neuletakki kirppikseltä ja ruutupaita on isän vanha.

Meno saattoi näyttää aika riehakkaalta ja energiseltä, ja siltä se tuntuikin noin kahdeksaan asti, mutta sitten tuli melkein täydellinen romahdus, joka jatkui suunnilleen kahteentoista asti. Asiaa korjattiin aina tilapäisesti kofeiinilla, mutta aina välillä tunnelmat olivat seuraavanlaiset:


Tytöt lepotauolla jossain päin Kaisaniemeä tai Hakaniemeä... 

Nyt väsyttää vaan niin älyttömän paljon, että on ehkä pakko antaa periksi. Öitä!

3 kommenttia:

  1. Aivan upeita kuvia! :)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi19.6.11

    Ihania kuvia!

    Ja onko T vihdoin raaskinut luopua yhdestä ruutupaidastaan ;)

    -v-

    VastaaPoista
  3. Noora,
    voi kiitos! :-)

    v,
    kiitti! Joo, se lahjoitti sen mulle varmaan vuosi sitten... :)

    VastaaPoista