I'll be your voice when you don't know what to say

Paita H&M, housut Cubus, kengät Converse, korvis by Sofia. 

What a wonderful day: ensin mantsankoe (okei, se ei ollut pätkääkään wonderful enkä edes osannut mitään), sitten peruskiva koulupäivä, ja yllätysuutinen köksän tuntien peruuntumisesta. Mikäs siinä, kaksi tuntia aikaisemmin kotiin! Otin asukuvia, söin vähän karkkia ja makoilin sängyssä.

 ---

tähän kohtaan tuli kirjoittamisessa stoppi. Etsin vanhaa ruotsin vihkoani huomisen valtakunnallisen kokeen harjoittelua varten ja löysin kaikki yläasteen vihkoni. Miten onkaan unohtunut mm. sammakon muodonmuutos, Uudet aseet ja totaalinen sota, Hindun kolme tietä moksaan, Reformoitu uskonpuhdistus, monomi x monomi... 

Löysin myös monta projektien suunnittelulappua ("ai, olenko joskus tehnyt tälläisenkin..."), piirrosta, irtomonistetta ja sen 15 cm kasan vihkoja. 

Samaan syssyyn kävin läpi myös kaikki seiskaluokan kokeeni, joiden aihepiireinä oli mm. klassismi, tekstiilien hoito-ohjemerkit, eksponentti, kerrostulivuoret ja kolmion peilaus. Löysin matikankokeista samoja asioita, joita lasken vieläkin neljä tuntia viikossa...

Sanotaan, että "minkä näen - sen muistan, minkä teen - sen ymmärrän." Itse asiassa poimin lausahduksen köksän kokeestani... En kuitenkaan muista näitä asioita, joiden koepapereita katselin äsken. Tarkoittaakohan se, että meihin tungetaan liikaa tietoa? Olen usein  ajatellut yläasteen aikana jotain juttua päntätessäni, etten ikinä tule tarvitsemaan tätä tietoa. Kunhan vain olin opetellut sen ja kirjoittanut kokeeseen, tieto pakeni päästäni kuin lämpö saunasta. 

Olen muutenkin huono lukemaan kokeisiin. En jaksa todellakaan lukea: istuminen ja kirjan tuijottaminen tekee pahaa. Jostain syystä onnistun kuitenkin kokeissa hyvin. Ehkä tieto tarttuu päähäni tunnilla, opin nopeasti tai minulla on hyvä yleissivistys. Lukiota varten minun on kuitenkin opeteltava lukemaan!

Huhheijaa, tajusin, että peruskoulua on enää pikku tippa jäljellä. Tulen niin paljon kaipaamaan sitä, että minulle suunnilleen kannetaan koulukirjat nenän eteen ja lukujärjestyksessäni lukee selvällä suomen kielellä valmiiksi, missä minun pitää olla milloinkin. En voi tietää, josko nautinkin lukion tuomasta itsenäisyydestä. Ainakin nautin maisemanvaihdoksesta ihan varmasti, vaikkei nykyisessäkään ole mitään vikaa. 

Viettäkäähän mukava ilta, minä jatkan (aloitan) ruotsin parissa!

PS Huomasin, ettei tuossa tekstissä oikein ole punaista lankaa. Hups. Ja onhan se vähän pitkähkökin...