En voi oikein sanoin kuvata, että minulla oli niin ihana viikonloppu. Erityinen, ihana, ihana, mukava, hauska, kaivattava, jälkimasennusta aiheuttava, ruokaisa. Toivon koko ajan voivani palata niihin tunnelmiin ja hetkiin, joina oli hyvä olla. Ei sillä, ettei nytkin olisi hyvä olla, päinvastoin. Olen taas siinä euforiassa, kun saa muistella jotain ihanaa. Tahdon 20 ihmistä lähelleni ja laulamaan ja olemaan hiljaa. Äh. Ei tämä leirimasennus tästä parane.
Kiitos ja kumarrus teille kaikille, jotka olivat mukana! Olette rakkaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti