drums, please.....

Niin sitä on vain vuosi vierähtänyt siitä, kun kirjoitin ensimmäisen tekstini tänne Mi Senti Vivoon. Outoa. Vaikka tässä nyt onkin lievää blogiväsymystä havaittavissa, olen ylpeä, että olen jaksanut pyörittää tätä näinkin pitkään. Olen nimittäin aika, no, sellainen, joka ei jaksa yhtä asiaa pitkään. 

Blogin pitäminen on mm. opettanut todella paljon itsestäni, muista ja muodista, muotouttanut (keksin uuden sanan) oman tyylini sellaiseksi kun se on nyt, ollut osasyyllisenä vaatekaapin tyylinvaihdokseen ja ennen kaikkea tarjonnut ihanan mahdollisuuden kokeilla siipiä, edes pienen hetken, toimittajana tai media-alan ihmisenä. Tämä sopii minulle. Olen nimittäin juuri sellainen ihminen, joka haluaa kuvata omia vaatteitaan, kertoa niiden ostopaikat, kertoa mitä on tehnyt tai mitä aikoo tehdä ja saada (niin pinnalliselta kuin se kuulostaakin ja itse asiassa on...) huomiota. 

 Tämä blogi ei todellakaan syöksynyt suoraan blogilistojen kärkeen... eikä kyllä edes hieman jälkijunassakaan! Se ei itse asiassa haittaa minua, koska en haluaisi koko maailman tietävän tekemisiäni. Ehkä mietit, miksi ihmeessä minulla sitten on blogi. No, en itsekään ole siitä niin varma ;)

Haluaisin kuulla teistä lukijoista hieman. Haastan vastailemaan seuraaviin kysymyksiin myös sellaiset, jotka eivät välttämättä ole "rekisteröityneitä" lukijoita (Google, Bloglovin). 

♥  Miten ja milloin löysit tänne?

♥  Minkä takia tykkäät lukea blogiani?

♥ Onko sinulla parannusehdotuksia, postaustoiveita tai muita terveisiä?

Kiitän ja kumarran jokaista lukijaa, satunnaista surffailijaa, inhoajaa... Kiitos! ♥