quuick!

Heippahei,

 nyt on sitten tyttö konfirmoitu! Kaikki meni melkein hyvin: ainoat mokat oli meidän ryhmän purkautumisjärjestyksen sössiminen sekä siunauksen että ehtoollisen jälkeen ja istuminen ennen aikojaan. No, nämä ovat hetkessä unohtuvia asioita!


Olisin pöllinyt Sofialta yhden kuvan tähän väliin, muttei koneeni jaksanut ladata sitä enkä minä jaksanut ladata omia kuviani. Yritän saada ne huomiselle!

Rippijuhlatkin menivät loistavasti. Kokkiveljeni oli loihtinut ihanaa ruokaa ja oli mukava tavata sukulaisia ja muita tuttuja. Lahjojakin sain: astioita ja ihania koruja . Juhlien jälkeen tutkaillessani saalista jokin lukko aukeni ja sain hillittömät itkupotkusävärit. Kaipa tajusin viimeinkin riparin päättyneen, valitettavasti. Olin masentunut ja surullinen ja ahdisti. Tajusin kuinka onnellinen olin riparilla ja kuinka se sopi minulle. Ärsyttää, ettei isosena ensi vuonna kaikki ole samanlaista: ei oppitunteja tai musiikkiherätyksiä. Oli maailman mahtavinta herätä Aichan alkuriffiin tai Tainan hoilaukseen ja tehdä muistiinpanoja tunnilla. No, voin kiittää itseäni, että menin riparille, ja muille, jotka tekivät siitä niin hyvän. Totta kai sielläkin oli ne huonommat hetkensä, kun teki vain heittää sulkismaila tiskiin ja lähteä kävelemään. Onneksi ne hyvät hetket peittosivat huonommat!

Huomenna olisi vuorossa kaverin rippijuhlat ja mun ja Sofian private-jatkot.  Mun varmaan täytyy myös päällystää  pari kirjaa ja  tietysti  postata muutamia kuvia teille!

Nukahdan in 3 2 1 joten jätän selittelyt sikseen. Adios!