your wishes: las amigas!

Tänään toivetuokiomme aiheena on ihanat ystäväni ♥

SOFIA

"  Ollaan Even kanssa tunnettu tarhasta asti, kun leikittiin yhdessä kotia. Leikittiin pienenä yhdessä pihalla ja joku hämärä muisto mulla on siitä, miten leikittiin Even kanssa poneilla. Liikuttiin ala-asteella aina samassa porukassa ja sitten mentiin eri yläasteille. Eve oli se joka järjesti makeet tyttöjen yökyläilyt luonaan. Hyviä ystäviä meistä tuli todella vasta yläasteaikoina, kun päätettiin lähteä samalle riparille. Siitä asti nämä kaksi vuotta ollaan tehty kaikenlasta kivaa ja ”löydetty” toisemme uudelleen.

Parhaat kuvaushetket on koettu Even kanssa. Ja toki pitkä päivä, jolloin oltiin nukuttu kaks tuntia ja pysyttiin hereillä joku 20 tuntia putkeen. Se on yks hienoimmista muistoista. Ja toki tietenkin ripari on se meijän THE THING. Sieltä (ja iskosta) on jäänyt monia juttuja, joista vain me tiedetään niin hyvässä kuin huonommassakin mielessä. Mielessä on tuhansia muitakin muistoja, mutta aivan kaikkea ei sovi paljastaa.

Eve on ihana ja rempseä, joka löytää omat tiensä. Pukeutujana erilainen ja söpö, eikä osaa stressata sellaisesta, mistä on vain haittaa. Tämä tyttö on taitava kirjoittaja ja laulaja, ja keskusteluaiheet voi koostua ihan arkipäiväisistäkin asioista tai niistä syvällisistä, joita saamme päähämme puhua kahdelta yöllä. Eve tunnetaan piiiitkistä jaloistaan ja hassuista tavoistaan. Tyttö täynnä tunteita ja elämää.

En tiedä, miten selviän ilman Eveä vuoden, kun pikku maailmanmatkaaja lähtee Argentiinaan etsimään espanjalaista sieluaan ja elämäntapoja. Mutta kyllä se sieltä tulee takaisinkin, toivottavasti ei ihan argentiinalaisena vaan sinä samana ihanana ihmisenä. Sillä meillä on vielä monta juttua edessä, esimerkiksi  matka New Yorkiin. "  

Minullahan ei ole muistikuvaa Sofiasta mistään tarha-ajoilta, korkeintaan ala-asteelta. Ensimmäinen kunnon muisto meidän "nykyisestä" ystävyydestä on se, kun Sofia tuli meille kerran viettämään iltaa ja onnistuin läikyttämään kasvissosekeitot pitkin seiniä. Ei mikään huippuhohdokas muisto, mutta nostattaa edelleen hymyn huulille!

Sofia on mun tärkein kaveri, pitkäaikaisin ja paras sellainen. Sofia on upea, mietteliäs, älyttömän fiksu, ihana, kultainen ja kaunis tyttö. Jos jotain jännää tapahtuu, ensimmäisenä siitä saa kuulla juurikin hän. Onneksi puhelinliittymääni kuuluu rajattomat tekstarit ja puhelut Sofialle, koska asiaa (turhaakin) on aina paljon ja usein. Sofia on lisäksi mahtava pukeutuja, kätevä käsistään, lahjakas tanssija, taitava hiusten laittaja ja kuten sanottu, parasta kuvausseuraa. En osaa olla kenenkään muun kameran edessä niin rento kuin Sofian. Sofialle voi kertoa kaiken, koska Sofia kuuntelee, se on varma. Vaikka selittäisimme molemmat ihan omia asioitamme vuorotellen kommentoimatta toisen puheenvuoroa mitenkään, tiedän aina, että Sofia kuuntelee kuitenkin. Sofia on ihanin! Käykäähän kurkkaamassa mun lempparitytön blogia, jos ette vielä ole käyneet: click!

ELINA

"Mä en oikeen muista, miten meistä tulikin niin hyvät kaverit. Tarkotan siis, että en muista meijän ensitapaamista (koulussa, en osaa yhdistää sitä mihinkää yhtee hetkeen.) Mutta sen kyllä oikeen hyvin muistan kun ensimmäisillä liikkatunneilla lenkillä Eve kerto mulle tyyliin koko elämäntarinansa...  Kuitenki Evestä on tullu mulle ihan huipputärkee ja onhan se nyt aika ihana muutenki. Ja hauska! 

Siis evehän viihdyttää meitä aina koulussa mm. sillä, ku se ei oikee osaa syödä tiputtamatta jotai (esim. aina ne hapankorput lentelee sinne sun tänne.)...

 Musta on ihan kamalaa et Eve lähtee vaihtoon, koska siitä on tullu niiiin hyvä ystävä. Totta kai oon ilonen sen puolesta että se pääsi just sinne minne halus vaihtoon, ja et sille tulee varmana ihan huippuvuos siellä! Ikävä tulee, mut onneks skypet sun muut on keksitty. 

Eve on muutenki ihan huippu tyyppi. Se on ystävällinen, fiksu, huumorintajune yms yms! Ihana. Mutta niin. Ois niiiin paljon kaikkee mitä vois kertoa (mm. niitä even ruuantiputtamisjuttui tai niit ku se kyselee outoi kysymyksii ihan yhtäkkii, kuten kerran "miten pyörä pysyy pystyssä?" :D) mut sitte tästä tulis waaay too long. Eve on ihana. "

Elinan kanssa tutustuin siis tänä syksynä lukiossa ekalla matikantunnilla (vaikka Elina ei sitä muistakaan...), kun melkein vahingossa satuttiin vierekkäin istumaan. Ei kumpikaan oikein osattu, ja siitä se sitten lähti! Muodostettiin Elinan ja myöhemmin esiteltävän Pinjan kanssa jo nopeasti kiva pikku kolmikko, jonka kanssa ollaan koettu jos jonkinmoista säätöä sun muuta... En voi uskoa, että ollaan tunnettu vaan muutama kuukausi Elinan kanssa, koska me tunnetaan toisemme jo niin hyvin - eikä vähiten sen mun lenkillä kertomani elämäntarinan takia... Elina on ihana, suloinen, puhelias ja mahtava tyyppi, joka jää harvoin hiljaiseksi. Elina uskaltaa myös tuoda mielipiteensä esiin, mikä on ominaisuus, jota arvostan ihmisessä korkealle!

 Meillä on aina hauskaa. Me saadaan monta kertaa päivässä aivan hullut hysterianaurut aikaiseksi lähinnä mun sotkemisen tai outojen sanavalintojen takia, eikä sille naurulle meinaa koskaan tulla loppua. Viimeisin esimerkki on se, kun meidät meinattiin heittää ulos tunnilta rauhoittavalle kävelylle, koska ei maltettu lopettaa nauramista ajoissa... Elina on myös ainoa ihminen (ja ehkä myös Pinjakin...), kenen suusta kuultuna voin hyväksyä minua dissaavia sanoja - olen usein ne säätämiselläni ansainnut! :D

Elinan ja Pinjan seura on opettanut mua ottamaan vähän rennommin. Näiden ihanien tyttöjen ansiosta mun elämään kuuluu nyt niin paljon enemmän naurua ja hauskanpitoa! Niin, ja olen myös päässyt eroon tanssikammostani - en tosin vieläkään osaa tanssia, mutta nyt sentään uskallan. 

PINJA

kattokaa sen hiuksia ♥

 " Ihan ekaks mulle tuli mieleen, ku Eve pyys että kirjottasin jotain siitä ja vähän meistäkin, tylsät perjantai-illat. Tai siis tylsät perjantai-illat, jotka on loppujen lopuks päättyny siihen että mennään kolmelta nukkumaan ja aamulla tai oikeestaan päivällä herätään esimerkiks siihen, että joku itsensäpaljastelija postimies on ovella. Eli siis ei niin tylsät perjantai illat.

 Evestä tulee kans yllätys yllätys mieleen koulu, onhan mun ensimmäinen muisto Evestä sieltä. Mähän aluks luulin, että Eve rakastaa hissaa ja ottaa ihan kauheen tosissaan sen opiskelun... Voi, kuinka väärässä sitä voikaan olla! Koulusta ja Evestä tulee myös mieleen kaikki "X on niiin ihana, eiku oho ei ookkaa" - jutut sekä nimeltä mainitsettomien ihmisten dissaus. Ennen ku saatte Evestä ja sen huonosta opiskelumotivaatiosta ja ihmisten dissauksesta väärän kuvan niin pakko sanoa, että Eve on maailman kultaisin tyttö jonka tiiän. Eikä se tosissaan ketään dissaa.

Ja en tiiä ootteko jo huomannu, mutta Evehän tekee sen voileivän ihan väärin. Ollaan saatu tästä monta kertaa ruokiksella väittely pystyyn. Joku tais piirtää ihan havainnollistavan kuvanki aiheesta...

 Vaikka ei kauheen kauaa olla vielä tunnettu, niin musta tuntuu että oon löytäny oikeen kultakimpaleen. Me ollaan niin samalla aaltopituudella niin monessa asiassa et se on oikeesti jo aika pelottavaa. Tiiättekö oikeesti sen tunteen ku toinen tajuaa heti että 'Voi toi onki sun itkunpeittohymy!' ja halaa sua. Eiks vaan että semmosista ihmisistä kannattaa pitää kiinni? "

Pinjan kanssa ensikohtaaminen tapahtui jo lukion ekana päivänä ruokajonossa, mutta juttusille alettiin tokana päivänä uimassa. Pinja ui mun edellä selkäuintia ja hymyili koko ajan. Myöhemmin kävi ilmi, että tuo hymy oli ollut jotain tuskanirvistyksen ja vahinkohymyn väliltä, mutta ainakin ensivaikutelma oli, että kylläpä siinä on iloinen tyttö. Ja tuo ensivaikutelma on pitänyt! 

Pinja on yksi empaattisimmista ihmisistä, jonka tiedän. Hän osaa aina lohduttaa, piristää ja sanoa ne oikeat sanat, mutta myös kertoa nätisti omat mielipiteensä ja tunteensa. Pinjan kanssa kommunikoinniksi riittää usein vain yksi, tietyllä tavalla sanottu "niin.". Olen myös Pinjan kautta saanut kokea, miten mahtavaa on, jos kaveri asuu lähellä. Pinjan iltapäivähengailuista meillä on tullut tapa - usein ruoan tai "läksyjen" merkeissä. Lisäksi olen laittanut merkille, että Pinjan halaamisella on maaginen vaikutus, samoin kuin meidän järkyttävillä tanssimuuveilla. Ne saavat unohtamaan kaiken epäolennaisen! Jaamme myös samoja mielenkiinnon kohteita, mm. miesten käsivarsisuonien ihailun, sängylle dyykkaamisen  ja syömisen. Tosin, Pinja, kuten kaikki muutkin koulukaverit tekevät voileivän väärin. Salaatti niiiiiiiiiin kuuluu päällimmäiseksi! 

Muihin mulle tärkeisiin kavereihin kuuluvat mm.

eli Regina, Heli, Lotta, Emppu, Suski, Rebe, Iida, Riina, Emppu, isoskoulutustyypit, perhe, Lisa, Otto, Anni, Tessa, Cara-koira, Laura, Petra...

Ilman kaikkia ystäviäni en olisi tälläinen kuin olen. Ystävien myötä lähtisi myös iso osa minua.

Kiitos, että olette niin ihania! ♥

PS Alun biisi oli Kina Grannisin ja David Choin The way you are!

PPS Anteeksi, että sain aikaan tälläisen kilometripostauksen; jaksaisin laittaa vaikka kuinka monta kuvaa ja kirjoittaa vielä enemmän, kun kerran aiheena ovat ne, kenestä välitän!