elonmerkki tosiaan

Heei ihmiset!
Kuten otsikosta saattaakin huomata, on tämän postauksen tärkein pointti ilmoittaa, etten ole unohtanut teitä enkä tätä blogia, vaikken olekaan kirjoitellut hetkeen. Olosuhteiden pakosta ( ei ole toimivaa nettiä koneella ) olen siis ollut pienoisella blogilomalla. Viimeaikaiset postaukset olen tehnyt Sofialla, mutten ole viitsinyt tämän enempää siellä netissä roikkua...
Noh, toivottavasti joskus ensi viikolla asia korjaantuisi ja pääsisin ihan tuoreeltaan kertomaan kuulumisia! Maanantaina alkaa nimittäin koulu eli lukio eli melkein apua!!

Joo, olen ihan superinnoissani, että pääsen tutustumaan laumaan uusia ihmisiä ja opiskelemaan ja käyttämään kirjoja tuosta metrin korkuisesta pinosta, jota olen puolitoista kuukautta kasannut, mutta toisaalta minua jännittää kaikki se uusi. Mitä pitää tehdä kun tulen koululle? Kenen kanssa syön? Muistankohan varmasti pyytää heti todistuksestani kopion?

Vastauksia saan toivon mukaan ylihuomenna; ensin täytyy keskittyä asioihin, jotka ovat aikajärjestyksessä edempänä. Huomenna vietetään pikkusten konfirmaatiota: niiden samojen naamojen, joita olen nähnyt viimeisen puolentoista viikon ajan joka ikinen päivä. Vaikken tutustunutkaan kaikkiin niin paljon kun olisin halunnut, olen silti enemmän kuin tyytyväinen
omaan panokseeni isosena ( Sofia kyllä säkin olit ihan jees (; ). Tästä jäi monen monta hyvää muistoa, tämä oli loistava lopetus loistavalle lomalle.

Heti pikimmiten kun saan uuden koneen netteineen käyttöön, lupaan tehdä teille mahtavan kesän yhteenpunomispostauksen. Lupaan. Yritän myös näyttää teille koulunaloitusasuni, jonka olen suunnitellut abouttiarallaa kolme viikkoa sitten (ennen kuin mietitte, että miksi ihmeessä, vastaan, että siksi koska ensivaikutelma on tärkeä! Suunnitelmani tosin kaatuvat jos onkin kylmä...) ja jota olen roikottanut tuossa kaapinovessa yhteen koottuna jo neljä päivää. Innoissaan, eh?

Sen pidemmittä puheitta (pahoittelut muuten kuvattomuudesta!) toivotan hyvää päivänjatkoa, nähdään toivottavasti pian!