Eilisiä kuvia: menimme katsomaan auringonlaskua rampattuamme ensin edestakaisin joka paikassa. Kiipesimme kalliolle, jolta löytyi nätti kukkapuska ja jonka keskellä ollut kivi koitui Sofian nilkan kohtaloksi.
Lähdimme kallioilta ennen auringonlaskua, Sofia oli reppuselässä kolmen metrin ajan mutta nauratti liikaa eikä Sofia tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Muistaakseni hän päätyi tekemään niitä molempia samaan aikaan... Hyvä valinta, sanoisinko.
Olen tehnyt tätä postausta jo vaikka kuinka kauan enkä keksi mitään sanottavaa. Ei aina tarvi sanoa, eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti