maailma on asioita pullollaan

Vaikkeivat juhannustaikani onnistuneetkaan, vietin silti mukavan keskikesän juhlan hyvässä seurassa syöden hyvää ruokaa ja nauraen. Juhannus sujui supisuomalaisissa merkeissä - saunoen, Suomen lippu salossa liehuen, kokkoa katsellen ja mökkeillen. Ainoa, mikä jäi puuttumaan, oli juhannusvihta, mutten antanut senkään häiritä. 

Nyt olen jo siirtynyt henkisesti juhannuksen yli ja teleportannut mieleni jo seuraavaan pariin päivään, jotka tulen viettämään kesäisessä Turussa. Olen pakannut pari viimeistä tuntia aika päämäärättömästi ja sanalla sanoen huonosti - hyvä pakkaaja ei ilmeisesti sujauttele mukaan kolmea ylimääräistä paitaa tai shortsipukua sanoen "Jos mun tekeekin mieli pukea tämä". Ei, hyvä pakkaaja olisi kirjoittanut listan ja suunnitellut asukokonaisuuksia rullaten rypistymättömiä vaatteita lähes geometriseen järjestykseen laukkuunsa. Minun laukkuni painaa jo vähän liikaa; onneksi joudun kantamaan sitä itse vain hetken.

Kaikista parasta pikkuisessa maisemanvaihdoksessamme on se, ettei meillä ole suunnitelmia tai reittejä valmiina. Saamme vain kulkea minne huvittaa matkaseuralaiseni Sofian kanssa melkein vieraassa kaupungissa, pysähtyä ottamaan kuvia vaikka metrin välein, syödä silloin kun tulee nälkä ja lysähtää päivän päätteeksi hotellihuoneen sänkyyn. 

Tapaamme siis parin päivän päästä!