Mulla on tapana valita vaatteet jo illalla, sillä aamuisin oon kykenemätön muodostamaan kivannäköistä ja toimivaa asua. Usein käy niin, että illalla tekee mieli pukeutua seuraavana päivänä toppiin ja boleroon, mutta aamulla alkaa jo hytisemään pelkästä ajatuksestakin. So, what to do? No, mikäs siinä, lyödään mukava pitkähihainen ja lämpöinen neuletakki (liian usein pupu) päälle ja ollaan mukavasti mutta ei-niin-kivannäköisesti. Nytkin yritän kuumeisesti päättää huomisen asua.
Aamuisin ei ikinä tulisi mieleenkään laittaa legginssejä tai tunikaa- aamuisin lämpöisyys on valttia. Eilisen kaltaiset asut syntyvät aina iltaisin, mutteivat vaadi paljon miettimistä. Näin talvisin ei hirveästi tee mieli pukeutua pinkkiin (niin kuin siihen yleensäkään paljoa pukeutuisin) tai kirkkaisiin sävyihin. Tekee mieli laittaa harmaata, mustaa, valkoista.
Näin iltaisin suihkun jälkeen tulen yökkärissä huoneeseeni ja avaan vaatekaapin ovet. Plärään henkareita ja sanon "ei, ei, no ei, ei... ehkä... ei sittenkään", turhaudun ja avaan hyllykaapin oven j a alan miettiä mukavuusvaatteita, kuten edellä mainittuja neuletakkeja. Vaatefiilis riippuu tosi paljon seuraavan päivän ohjelmasta - en ikinä edes harkitse legginssiasua liikkapäivänä, vaikka vaihtaisin liikkavaatteet erikseen. Jotenkin se ei sovi mielialaan tai moodiin. No, lopuksi valitsen luottofarkut, neuletakin ja topin, ehkä mietin sopivia koruja.
Aamulla herätessäni vilkaisen vaatteita ja ehkä sovitan niitä tajuten, ettei tämä käy tänään. Toppi vaihtuu pitkähihaiseen ja Evellä on mukava olo.
Miksi sitten käytän tunikoita ja legginssejä, jos tunnen oloni mukavaksi neuleessa? En osaa itsekään tarkalleen määritellä syytä: ehkä kivasta asusta tulee mielihyvää, tai on kiva käyttää monipuolisemmin niitä vaatteita, joita omistan. Omistan muutaman pakarapituisen tunikan/paidan, mutta en halua käyttää niitä legginssien kanssa- se ei jotenkaan tunnu soveliaalta, vaan liian paljastavalta. jotkut tuntevat olonsa luontevaksi sellaisissa, minä en. Välillä on kiva käyttää jotain muutakin kuin housuja, muttei aina. Ehkä jumituspukeutumiseni johtuu siitä, ettei minulla ole kymmentä neuletakkia, vaan pari- kolme. Ehkä en osaa yhdistellä vaatepalikoita toisiinsa vaihtelevasti- who knows. Tai ehkä tämä jumitus loppuu kun lumi sulaa, eikä tarvitse palella.
Olen julkaissut blogissa vain pari asukuvaa ihan vaan sen takia, etten koe ainaisten neuletakkien ja paitojen esittelemistä tarpeellisena. Välillä on kiva pukeutua eri tavoilla, ja silloin mieluusti laitan tänne kuvan. En teistä tiedä, haluaisitteko nähdä enemmän asuja, ja vaikka haluaisittekin, en aio niitä tänne laittaa.
Aamen!
P.S. Luettuani kirjoituksen tämä tuntui itsestänikin jotenkin hyökkäävältä! Tämä taitaa olla niin sanottu mielipidekirjoitus tai litania oman pukeutumiseni teeseistä. Idea tähän tuli taas yhdestä vaatekriisistä, johon toivottavasti löydän jonkun kivan ratkaisun... Öitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti