I just came to say hello

Hyvää iltaa herrasväelle, pitkästä pitkästä aikaa!

Mi Senti Vivo on siis pienen Argentiinavuoden pituisen tauon jälkeen taas hengissä. Vaikka olenkin ollut Suomessa jo reilun kuukauden, en ollut ennen tätä päivää muistanut vielä tulla ilmoittamaan hengissä olemisestani. Tästä kuitenkin lähdetään taas liikkelle, ja toivottavasti olette jaksaneet pysyä mukana! 

Kuvituksena tämänpäiväisiä otoksia - ja jonossa odottaa iso kasa Suomessa aiemmin otettuja kuvia. Argentiinan kuvia on nähtävillä vaihtariblogini puolella, eikä niitä tänne varmaan tulekaan esille. Kohtalokseni koitui nimittäin se kaikkein ikävin - menetin hajalle menneen koneen kovalevyn mukana kaikki siellä otetut kuvat. No, onneksi parhaimmat kuvat säilyivät erinäisissä paikoissa - ja ne parhaat kuvat löytyvät sydämestä kirkkaina. 

Oliko siellä ketään kuulemassa paluutani? Tervetuloa ja palataan pian!

Goodbye

Tänään on se päivä kun jätetään

vanha elämä taakse ja lähdetään
On aika olla, on aika olla
on aika olla oman onnemme seppiä

Olen odottanut tätä päivää jo vuoden, ehkä koko elämäni. Tänään lähden vaihto-oppilaaksi Argentiinaan! Olen viettänyt päivän äidin kanssa pakatessa (pakkasin siis lähtöpäivänä ja hyvin ehdin!!) kahden koulusta luistaneen kaverin valvovan silmän alla. Muutaman tunnin päästä suunnataan lentokentälle, sieltä Pariisin kautta Buenos Airesiin, Buenos Airesissa leirille ja sitten parin päivän leirin jälkeen ainakin 13 tunnin bussimatka kotiin. Saa nähdä mitä tästä tulee - toivottavasti hyvä reissu! 

Jos mun elämä pihvimaassa kiinnostaa, klikkailkaa itsenne tänne vaihtariblogiin! Mi Senti Vivon kirjoitukset loppuvat ainakin vuodeksi - koittakaa pärjätä! 

Kiitos ja nähdään Besos de Argentinan puolella!

Eve

You can't fly unless you let yourself fall

Noin se vaan meni, kesä.

 Pari kuukautta, hyvä olla, tuhansittain kuvia, liian alhaiset lämpötilat, haikeus, paljon ruokaa, yhdessäoloa, rentoutumista, kymmenet auringonlaskut, muutamat auringonnousut, kalastamista, shoppailua, uudet ja vanhat ihanat ystävät, unohtunut blogi, mökkeilyä, keskusteluita, valvomista, elämää. Ihan perusmukava kesä, johon twistiä toivat työt, ripari, Italian matka ja koko ajan lähestyvä Argentiinaan lähtö. 

Uskon, että muutaman kuukauden päästä koittava argentiinalainen kesä on erilainen, ehkä hieman ikimuistoisempi. 

Sitä odotellessa saatte nähdä palan niistä tuhansista kuvista, joita olen pantannut parin kuukauden ajan!

Omalta osaltani kesä on aika lailla ohi, vaikken palaa koulun penkille näinä parina viikkona ennen lähtöä. Teen vielä pari päivää töitä, minkä jälkeen yritän käyttää viimeisen viikkoni täällä mahdollisimman hyvin. Voi olla, ettei tämä blogi näe enää montaa postausta, sillä suunnitelmissa on keskittää kirjoittelu kokonaan vaihtariblogini puolelle. Ilmoitan kuitenkin lähdöstäni myös täällä, joten siihen asti, moikka! 

This happy ending is the start of all our dreams

Ei mulla muuta, kuin että...

35 päivää kesäisessä Suomessa jäljellä! Hurjaa, mihin mun päivät ovat kadonneet? Pitkitetty kesäloma on mennyt kuin hujauksessa. Muistan käyneeni Italiassa ja riparilla, muusta en sitten tiedäkään. Toivottavasti viimeiset päivät ennen Argentiinaa kuluvat niin, että muistan ottaa laput pois silmiltä ennen kuin alan elää... 

Näiden säälittävien kuvien ja tekstinpätkän myötä, mukavaa viikkoa!